Syksyn avaus 2015

Syksy on täten virallisesti lähtenyt käyntiin! Vaaran Vaeltajien syksyn avaus järjestettiin Leppävaaran kirkolla ja sen ulkopihalla 24.elokuuta. Paikalla oli uskomattoman paljon väkeä ja puuhaakin oli riittämiin. Lapset ja heidän vanhempansa pääsivät kiertelemään rasteja, kuulemaan faktoja lippukunnastamme ja kahvittelemaan.

Nyt on hyvä aloittaa tuleva partiokausi!

WA!

Suurin osa Vavalaisista vietti elokuun alkunsa Kepeli -kesäleirillä, mutta muutama suuntasi katseensa Japaniin: Maailman 23. Jamboreelle. Matkaan lähtivät Marika, Jenni ja Ella. Blogiteksti, jonka aiot pian lukea on Jennin kirjoittama.

Otsikosta löydät vuoden 2015 Japanin Jamboreen moton. Jos minun pitäisi tiivistää koko huikea kolmen viikon reissu yhteen sanaan, olisi se varmasti WA. Englanniksi se olisi ”a spirit of unity” ja suomeksi ”yhteishenki”, mutta japaniksi se on paljon muuta. Sitä on vaikea kuvailla, mutta kaikki Jamboreella olleet varmasti tietävät, mitä tarkoitan.

Matkamme kohti Jamboree leiriä ei suinkaan alkanut Helsinki-Vantaan lentokentältä, kuten voisi varmasti luulla. Meillä oli nimittäin ollut Reippailija-Hemulit -leirilippukuntamme kanssa ennen itse leiriä jo kolme yön yli kestävää tapaamista, joissa olimme tutustuneet toisiimme ja jutelleet kaikesta leiriin liittyvästä.

Kyseisellä Helsinki-Vantaalla suurin osa meistä kuitenkin tapasi tuona jännittävänä heinäkuun päivänä. Sieltä nimittäin alkoi varsinainen seikkailu, johon olimme koko vuoden valmistautuneet ja jota olimme innolla, jännityksellä ja jotkut ehkä myös hieman kauhulla odottaneet. Ja kauhulla tarkoitan nyt sellaisia kauheuksia, kuten ”Miten selviän kolme viikkoa ilman kunnollista nettiyhteyttä?” tai ”Pitääkö leirihattua oikeasti käyttää koko ajan?” Vähän reilu yhdeksän tunnin lentomatka sujui oikein hyvin, ei siinä tainnut oikein kukaan malttaa nukkua, vaikkei edellisyönäkään varmaan mitenkään erityisen hyvin ollut tullut nukuttua (ja ihan ymmärrettäväähän se on, kun ottaa huomioon lentokoneen huikean leffavalikoiman sekä ilmaiset jätskitarjoilut!).

Heti koneesta ulos päästyämme, se iski päällemme aivan äkkiarvaamatta. Kuumuus. Ja kosteus. Vaikka Tokio oli vasta heräilemässä uuteen aamuun, oli lämpötila jo reilusti kolmenkympin paremmalla puolella. Ja sitä se olikin seuraavat kolme viikkoa; armotonta kuumuutta, joskus jopa yli +50 astetta! No, jätimmepähän ainakin enemmän tilaa ulkomaalaisille leirisaunassa.

Ensimmäisen viikon kiertelimme oheismatkalla ympäri Japania. Näimme öisen Tokion kirkkaine väriloistoineen, Fuji-vuoren aivan lähietäisyydeltä sekä hienoja temppeleitä, koimme musiikkia soittavat vessanpöntöt ja puhuvat pankkiautomaatit, perinteisen japanilaisen Onsen -kylpylän ja japanilaisten ystävällisyyden, sekä söimme mitä kummallisimpia ruokia monenmoisista kaloista paistettuun teehen ja karvattomista, keltaisista kiiweistä vaaleanpunaisiin kumisiin juttuihin, joista kellään ei ollut oikein tietoa, että mitä ne oikein ovat.

Oheismatka oli aivan mahtava, mutta sen loppupuolella kaikilla alkoi jo pyöriä mielessä tuleva leiri. Viimein tiistaina 28.7. matkustimmekin luotijunalla (missä oli muuten aivan mahtava meininki eri maiden partiolaisten kesken!) ja bussilla leiripaikalle. Siellä tapasimme loputkin leirilippukuntalaisemme, siis ne, jotka eivät olleet osallistuneet oheismatkalle.

Heti ensimmäisestä päivästä lähtien pystyi aistimaan Jamboreen erityisen tunnelman. Periaatteessa Jamboree leirillä oli paljon samoja piirteitä kuin Suomalaisessa suurleirissä: oli alaleirit ja savut, nukuttiin teltoissa ja käytiin ohjelmalaaksoissa. Mutta toisaalta Jamboree oli silti hyvin erilainen. Kaikkein eniten siihen vaikutti se, että ihmisiä oli niiin paljon (n. 34 000) niiin monesta eri maasta(n. 150)! Eikä siinä vielä mitään, mutta se, miten kaikki tervehtivät vastaantulijoita, juttelivat aivan luonnollisesti toisilleen sekä swoppailivat merkkejä sulassa sovussa oli jotain aivan huikeaa! Ja mikä parasta, englanninkielentaidollasi ei ollut mitään väliä, sillä hyvin usein sen toisenkaan osapuolen äidinkieli ei ollut englanti. Olen varma, että tutustuin Jamboreen aikana moninkertaisesti enemmän uusiin ihmisiin, kuin olisin tutustunut partioleirillä Suomessa, ja se oli mielestäni aivan mahtavaa! Kunpa samanlainen spontaani ja ennakkoluuloton kulttuuri rantautuisi joskus Suomeenkin, edes partioleireille.

Myös ohjelmat olivat hyvin erilaisia. Oli leirissä järjestettäviä laaksoja, mutta teimme myös retkiä leirin ulkopuolelle, mm. Hiroshimaan, paikalliselle ala-asteelle sekä valtavaan tippukiviluolaan.

Ruoat teimme itse meille annetuista aineksista. Viereisessä savussa oli japanilaisia, ja oli hauska vertailla, kuinka erilaisia aterioita saimme samoista raaka-aineista. Pääosin ruoat olivat onneksi aika kansainvälisiä, niin että koko leirin ajan ei tarvinnut popsia pelkkää riisiä ja miso-keittoa.

Koko leirin yhteiset tapahtumat, kuten avajaiset, keskijäiset, päättäjäiset sekä Food Festival –päivä olivat myös unohtumattomia kokemuksia. Niin paljon samanhenkisiä ihmisiä samaan aikaan ja samassa paikassa. Jotain vain niin käsittämättömän upeaa!

Leirin päättyessä fiilikset olivat hyvin haikeat. Niin paljon oli koettu ja nähty ja niin paljon uusia ystäviä ja elämyksiä saatu. En varmasti paljoa valehtele, jos väitän, että Jamboree oli elämäni parhaimpia kokemuksia. Nyt ei voi muuta kun odotella seuraavaa Jamboree leiriä Pohjois-Amerikassa neljän vuoden päästä.