Saana, Liina ja Viola ovat osoittaneet todellista oma-aloitteisuutta ja kokemushalukkuutta -- he ovat osoittaneet, ettei ole pakko liikkua lippukunnan pillin mukana vaan omia juttuja saa keksiä ja toteuttaa. Tytöt viettivät 13.-19.7 välisen ajan Virossa, Baltian Jamboreella.
Kaikki lähti ideasta joku vuosi sitten. Keksittiin jostain partion sivuilta, että hei olisipas kiva lähteä leirille
Viroon. Joka neljäs vuosi pidettävä Baltian Jamboree järjestetään vuorovuosin Latviassa, Liettuassa ja
Virossa, mutta mukaan saavat tulla kaikki suomalaisesta hongkongilaiseen. Meitä oli kolme ystävää
lähdössä valloittamaan Eurooppaa.
Kun lähtöpäivän aamu koitti maanantaina, ei osannut ajatella lähtevänsä samana iltana meren yli toiseen
maahan partioleirille. Oikeastaan en missään vaiheessa sisäistänyt koko hommaa enkä varmaan sisäistä
vieläkään.
Laivasatamassa odotti reilut 50 partiolaista ympäri Suomea. Vaaran Vaeltajista meitä lähti vain kolme
tyttöä ja yhteinen leiri toiselta puolelta Suomea tulevien kanssa tuntui jo aika eksoottiselta. Laivamatkasta
jäi mieleen partiolaisille nimikoitu privaatti Buffet, jossa syödessämme saimme ensimmäiset ystävät
maistellessamme maukkaita kakkuja.
Tallinnassa yövyimme yhden yön ehkä hieman epämääräisellä kadulla sijaitsevassa hostellissa. Yö sujui ihan
hyvin lukuun ottamatta jatkuvaa huutoa ja rääkynää kadulta, mutta herätessämme tiistai-aamuna, oli
odotus leiristä niin suuri, ettei vähän katkonaisiksi jääneet yöunet haitanneet. Perus partioyö. Matka jatkui
Tallinnasta bussilla Keski-Virossa sijaitsevaan Tagametsaan. Matkalla pysähdyimme syömään Paide
nimisessä kaupungissa ja saimme kahden tunnin ajan kierrellä vapaasti katsomassa muun muassa museoksi
tehtyä vanhaa rauniolinnaketta, josta jäljelle oli jäänyt vain korkea torni. Tornissa oli aikakausia kuvastavia
eri kerroksia, noitarovio ja liikkuvat hevosvaunut. Ruokakaupoista kaikki haalivat mukaansa 70snt limsat ja
50snt jäätelöt.
Itse leiriä on lähes mahdotonta kuvailla. Paikalle saavuttuamme tiistai-iltapäivänä tuntui hyvin
epätodelliselta todella olla siellä vihdoinkin ja näin jälkikäteen tuntuu niin hassulta muistella sitä hetkeä,
kun näimme kaikki paikat ensimmäistä kertaa. Alaleirejä oli kuusi, joihin meidät suomalaiset jaettiin pieninä
ryhminä. ”Taara group is coming to camp.”
Joka päivä vaelsimme alaleireistä ohjelma-aukiolle kuultuamme kaiuttimista leirilaulun kutsun, jota myös
turkkilaiseksi rukoushuudoksi kutsuttiin. Ohjelma-aukiolla tanssimme päivittäin ja monta kertaa päivässä
baltialaisia piiri-, pari- sekä piiriparitansseja. Päätimme palauttaa kansantanssiperinteen takaisin myös
Suomeen.
Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina meillä oli erilaisia ohjelmalaaksoja. Keskiviikkona pääsimme
koettelemaan aivojamme Mind Games ohjelmalaaksossa, torstaina mutapainimme ja meloimme Nature
ohjelmalaaksossa ja perjantaina pääsimme kohottamaan ryhmähenkeä ja kuntoa Sports ohjelmalaaksossa.
Joka päivä ryhmät ohjelmalaaksoja varten jaettiin uudelleen oman alaleirimme Taaran kesken, joten
pääsimme tutustumaan moniin uusiin ihmisiin.
Perjantai-aamuna herätysmusiikin koko leirille valitsimme me VaValaiset ja kaiuttimista kajahti Hard Rock
Hallelujah ja Pämppää. Ulkomaalaisten hämmennys oli suuri.
Kielimuuri oli ehkä suurin haaste koko leirillä (heti jääkylmien suihkujen jälkeen), mutta senkin
ylitettyämme mikään ei estänyt rakentamasta ystävyyttä yli rajojen. Rupesimme puhumaan meidän
suomalaistenkin kesken vain englantia, sillä jatkuva kielen vaihtaminen ei jossain vaiheessa enää toiminut.
Hauskinta eri kieliä osaavien kanssa oli opetella ja opettaa satunnaisia sanoja muunmaalaisille. Latvialaisten
lempisanoiksi muodostuivat nopeasti ”Tulitikkuja” ja ”Haluaisin kaksi lehmää.” Eräänä aamuna
aamupalapöydässä opetimme yhdelle miehelle kuinka sanoa ”Minä olen metsäläinen” ja erottaa sanat tulli,
tuli, tilli, tili, tylli, talli ja tali toisistaan. Osa virolaisista osasi liiankin hyvin suomea.
Viimeisenä kokonaisena päivänä lauantaina pidimme suuret markkinat. Jokainen halukas sai pistää pystyyn
kojun ja antaa leikkirahoja vastaan vaikka kasvomaalauksia tai selfieitä. Markkinoiden suurin vetonaula oli
vaijeriliuku mäeltä jokeen, jota emme kuitenkaan ehtineet käydä kokeilemassa itse. Me kolme tyttöä
puolestamme pistimme pystyyn niskahierontakojun, mutta harmiksemme saimme vain kaksi asiakasta.
Samaan aikaan markkinoiden kanssa järjestettiin juoksukilpailut, joihin kaikki halukkaat saivat osallistua.
Matka yli 16-vuotiaille oli 3,5 km ja sitä nuoremmille n. 1km. Lauantain kohokohta oli kuitenkin disko
sateessa, joka jatkui aamuyhteen asti. Yllätyksenä meille suomalaisille kuitenkin tuli se, etteivät baltialaiset
tehneet ollenkaan sissareita (pieniä hauskoja kepposia viimeisenä yönä, traditio) eivätkä jääneet edes
viettämään viimeistä yötä leirinuotiolle. Niinpä mekin hyvin väsyneinä raahauduimme telttaan ja
nukahdimme heti.
Viimeisen päivän koittaessa taisi olla itkussa pidättelemistä. Halasimme varmasti ainakin tunnin ajan uusia
ystäviämme ja otimme kuvia ja vielä vähän lisää kuvia. Palasimme vielä kerran hyvästelemään uusia
kavereitamme ainakin viidesti ja viimeisen kerran lähdettyämme taisi oikeastikin kyynel vierähtää poskelle
bussissa.
Onneksi matkamme jatkuu jo ensi tammikuussa Latviaan tapaamaan ystäviämme Baltais Vilks –talvileirin
merkeissä ja neljän vuoden päästä jälleen Baltian Jamboreen merkeissä Latviassa.
Ja aivan lopuksi meitä oli kolmesataa ystävää ja 30 uutta Facebook-ystäväpyyntöä.