Baltian Jamboree 2015

Saana, Liina ja Viola ovat osoittaneet todellista oma-aloitteisuutta ja kokemushalukkuutta -- he ovat osoittaneet, ettei ole pakko liikkua lippukunnan pillin mukana vaan omia juttuja saa keksiä ja toteuttaa. Tytöt viettivät 13.-19.7 välisen ajan Virossa, Baltian Jamboreella. 

Kaikki lähti ideasta joku vuosi sitten. Keksittiin jostain partion sivuilta, että hei olisipas kiva lähteä leirille Viroon. Joka neljäs vuosi pidettävä Baltian Jamboree järjestetään vuorovuosin Latviassa, Liettuassa ja Virossa, mutta mukaan saavat tulla kaikki suomalaisesta hongkongilaiseen. Meitä oli kolme ystävää lähdössä valloittamaan Eurooppaa.

Kun lähtöpäivän aamu koitti maanantaina, ei osannut ajatella lähtevänsä samana iltana meren yli toiseen maahan partioleirille. Oikeastaan en missään vaiheessa sisäistänyt koko hommaa enkä varmaan sisäistä vieläkään.

Laivasatamassa odotti reilut 50 partiolaista ympäri Suomea. Vaaran Vaeltajista meitä lähti vain kolme tyttöä ja yhteinen leiri toiselta puolelta Suomea tulevien kanssa tuntui jo aika eksoottiselta. Laivamatkasta jäi mieleen partiolaisille nimikoitu privaatti Buffet, jossa syödessämme saimme ensimmäiset ystävät maistellessamme maukkaita kakkuja.

Tallinnassa yövyimme yhden yön ehkä hieman epämääräisellä kadulla sijaitsevassa hostellissa. Yö sujui ihan hyvin lukuun ottamatta jatkuvaa huutoa ja rääkynää kadulta, mutta herätessämme tiistai-aamuna, oli odotus leiristä niin suuri, ettei vähän katkonaisiksi jääneet yöunet haitanneet. Perus partioyö. Matka jatkui Tallinnasta bussilla Keski-Virossa sijaitsevaan Tagametsaan. Matkalla pysähdyimme syömään Paide nimisessä kaupungissa ja saimme kahden tunnin ajan kierrellä vapaasti katsomassa muun muassa museoksi tehtyä vanhaa rauniolinnaketta, josta jäljelle oli jäänyt vain korkea torni. Tornissa oli aikakausia kuvastavia eri kerroksia, noitarovio ja liikkuvat hevosvaunut. Ruokakaupoista kaikki haalivat mukaansa 70snt limsat ja 50snt jäätelöt.

Itse leiriä on lähes mahdotonta kuvailla. Paikalle saavuttuamme tiistai-iltapäivänä tuntui hyvin epätodelliselta todella olla siellä vihdoinkin ja näin jälkikäteen tuntuu niin hassulta muistella sitä hetkeä, kun näimme kaikki paikat ensimmäistä kertaa. Alaleirejä oli kuusi, joihin meidät suomalaiset jaettiin pieninä ryhminä. ”Taara group is coming to camp.”

 Joka päivä vaelsimme alaleireistä ohjelma-aukiolle kuultuamme kaiuttimista leirilaulun kutsun, jota myös turkkilaiseksi rukoushuudoksi kutsuttiin. Ohjelma-aukiolla tanssimme päivittäin ja monta kertaa päivässä baltialaisia piiri-, pari- sekä piiriparitansseja. Päätimme palauttaa kansantanssiperinteen takaisin myös Suomeen.

Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina meillä oli erilaisia ohjelmalaaksoja. Keskiviikkona pääsimme koettelemaan aivojamme Mind Games ohjelmalaaksossa, torstaina mutapainimme ja meloimme Nature ohjelmalaaksossa ja perjantaina pääsimme kohottamaan ryhmähenkeä ja kuntoa Sports ohjelmalaaksossa. Joka päivä ryhmät ohjelmalaaksoja varten jaettiin uudelleen oman alaleirimme Taaran kesken, joten pääsimme tutustumaan moniin uusiin ihmisiin.

Perjantai-aamuna herätysmusiikin koko leirille valitsimme me VaValaiset ja kaiuttimista kajahti Hard Rock Hallelujah ja Pämppää. Ulkomaalaisten hämmennys oli suuri.

Kielimuuri oli ehkä suurin haaste koko leirillä (heti jääkylmien suihkujen jälkeen), mutta senkin ylitettyämme mikään ei estänyt rakentamasta ystävyyttä yli rajojen. Rupesimme puhumaan meidän suomalaistenkin kesken vain englantia, sillä jatkuva kielen vaihtaminen ei jossain vaiheessa enää toiminut. Hauskinta eri kieliä osaavien kanssa oli opetella ja opettaa satunnaisia sanoja muunmaalaisille. Latvialaisten lempisanoiksi muodostuivat nopeasti ”Tulitikkuja” ja ”Haluaisin kaksi lehmää.” Eräänä aamuna aamupalapöydässä opetimme yhdelle miehelle kuinka sanoa ”Minä olen metsäläinen” ja erottaa sanat tulli, tuli, tilli, tili, tylli, talli ja tali toisistaan. Osa virolaisista osasi liiankin hyvin suomea.

Viimeisenä kokonaisena päivänä lauantaina pidimme suuret markkinat. Jokainen halukas sai pistää pystyyn kojun ja antaa leikkirahoja vastaan vaikka kasvomaalauksia tai selfieitä. Markkinoiden suurin vetonaula oli vaijeriliuku mäeltä jokeen, jota emme kuitenkaan ehtineet käydä kokeilemassa itse. Me kolme tyttöä puolestamme pistimme pystyyn niskahierontakojun, mutta harmiksemme saimme vain kaksi asiakasta. Samaan aikaan markkinoiden kanssa järjestettiin juoksukilpailut, joihin kaikki halukkaat saivat osallistua. Matka yli 16-vuotiaille oli 3,5 km ja sitä nuoremmille n. 1km. Lauantain kohokohta oli kuitenkin disko sateessa, joka jatkui aamuyhteen asti. Yllätyksenä meille suomalaisille kuitenkin tuli se, etteivät baltialaiset tehneet ollenkaan sissareita (pieniä hauskoja kepposia viimeisenä yönä, traditio) eivätkä jääneet edes viettämään viimeistä yötä leirinuotiolle. Niinpä mekin hyvin väsyneinä raahauduimme telttaan ja nukahdimme heti.

Viimeisen päivän koittaessa taisi olla itkussa pidättelemistä. Halasimme varmasti ainakin tunnin ajan uusia ystäviämme ja otimme kuvia ja vielä vähän lisää kuvia. Palasimme vielä kerran hyvästelemään uusia kavereitamme ainakin viidesti ja viimeisen kerran lähdettyämme taisi oikeastikin kyynel vierähtää poskelle bussissa. Onneksi matkamme jatkuu jo ensi tammikuussa Latviaan tapaamaan ystäviämme Baltais Vilks –talvileirin merkeissä ja neljän vuoden päästä jälleen Baltian Jamboreen merkeissä Latviassa.

Ja aivan lopuksi meitä oli kolmesataa ystävää ja 30 uutta Facebook-ystäväpyyntöä.